Matkailimme aiemmin tällä viikolla haastattelemassa pohjoissuomalaisia asukasaktiiveja. Oulussa keskustelimme Hietasaareen suunnitellusta huvipuistosta ja sen vaikutuksista alueen palstaviljelmiin ja saaren luontoarvoihin. Kemissä meitä kiinnostivat pohjoisen kaivoshankkeet ja asukkaiden yritykset vaikuttaa niihin. Pyhäjoella kävimme pitkän ja vakavan keskustelun Pro Hanhikivi -liikkeen aktiivien kanssa ja Kemijärvellä tutustuimme Suomen Setlementtiliiton ”Uusi paikallisuus” -hankkeeseen, jonka yhtenä tavoitteena on kehittää kuntalaisten osallistumismahdollisuuksia kansalaisraatimenetelmällä.

Lähdimme vuoden alussa tutkimuksellamme kartoittamaan suomalaisten asukasliikkeiden moninaisuutta - ja sitä olemme matkan varrella todellakin löytäneet. Asukasliikkeitä askarruttavat kysymykset ja huolenaiheet vaihtelevat näennäisesti pieniltä vaikuttavista asioista (vaikkapa lähiympäristön kaunistamisesta kukkaistutuksilla) valtaviin globaaleihin poliittisiin ja taloudellisiin intresseihin kiertyviin hankkeisiin (esimerkiksi pohjoisen ydinvoima- ja kaivoshankkeet). Moninaisuus on niin huomiota herättävää ja koko paikallisen asukasaktiivisuuden merkitys demokratian kannalta näkemyksemme mukaan niin suuri, että tutkijoidenkin on sitä hankalaa kuvata ja selittää. Vaikka toki yritämme parhaamme. Loppuvuodesta ilmestyy hankkeen kirjallinen raportti ja ensi vuonna dokumenttifilmi, jossa asukasaktiivit pääsevät itse esiin omalla äänellään ja ajatuksillaan.

Asukasliikkeiden monimuotoisuudesta huolimatta niitä yhdistävät useat piirteet. Aktiivien kokemus yleensä on, että paikallinen hallinto ei kuuntele heitä eikä kuntademokratia toimi kovin ”demokraattisesti”. Aktiivit haluavat toimia ja tehdä asioita konkreettisesti itse niin paljon kuin mahdollista ja rakentaa lähialueelleen vahvempaa yhteisöllisyyttä ja identiteettiä. Haastatteluista käy ilmi, että asukasaktiivit eivät välttämättä identifioidu mihinkään kuntaan ja sen rajoihin. Sen sijaan he ovat ”hervantalaisia” tai ”myyrmäkeläisiä” tai ”kähäriläisiä”.

Viime vuosina nousseet asukasliikkeet osoittavat, että ihmiset välittävät omasta ympäristöstään ja lähiyhteisöstään. Tutkijat ja poliitikot ovat jo kauan aikaa olleet huolissaan suomalaisten vähäisestä kiinnostuksesta poliittiseen osallistumiseen, mutta osallistuminen näyttää ihan erilaiselta, kun sitä katsoo paikallisen asukasaktiivisuuden näkökulmasta. Kaikilla ei tietenkään ole resursseja tai kiinnostusta mennä mukaan vaikkapa asukas- ja kyläyhdistysten toimintaan, mutta kokonaisuutena ajatellen paikallinen omaehtoinen toiminta on vilkasta ja asukkaiden kokemuksen mukaan tärkeää.

Olemme tutkimuksen kuluessa joutuneet usein pohtimaan kysymystä (tai kysymysten joukkoa), joka nousee esiin uudelleen ja uudelleen. Kenties juuri se onkin tutkimuksemme tärkein tulos. Kysymykseen ei ole olemassa helppoa ja yksinkertaista vastausta, mutta se on demokratian ja vallan legitimiteetin kannalta niin tärkeä, että sitä ei voida väistää:

Kenellä on oikeus ja valta päättää siitä, mikä on ”yleinen etu”, koski se sitten paikallisia, maakunnallisia, valtakunnallisia tai vaikkapa Euroopan Unionin päätöksenteon piiriin kuuluvia asioita? Voidaan kysyä myös, kenen tieto painaa eniten, kun yleistä etua määritellään - keitä kuunnellaan, ja keiden ääntä ja näkökulmia ei pidetä yleisen edun kannalta olennaisina? Keitä ja mitä varten demokratia ja hallinto oikeastaan ovat olemassa?

Kemijärvellä jututtamassa Pirjo Kantolaa ja Pasi Vierelää. Setlementtiliiton Uusi paikallisuus -hankeen toimiston
seinä on täynnä lehtijuttuja kemijärveläisestä asukastoiminnasta.

Pro Hanhikivi -liikkeen aktiivit Katja Sipilä (vas.) ja Helena maijala (oik.) kertoivat pitkästä taistelustaan Pyhäjoelle
suunniteltua ydinvoimalaa vastaan. Katja ja Helena kyseenalaistivat nykyisin vallalla olevan ajattelun, jossa talou-
delliset intressit polkevat alleen inhimillisyyden ja paikallisten asukkaiden ihmisoikeudet.